maanantai 22. syyskuuta 2014

4 Elämäni ihmiset

Moikka!

Yleensä näin syksyisin moni vaipuu pieneen syysmasennukseen. Pimeä ja harmaa keli ahdistaa ihmisiä ja unohdetaan olla iloisia ja kiitollisia pienistä asioista elämässä. Kaikki tuntuu menevän päin mäntyä ja odotetaan jo seuraavaa aurinkoista ajanjaksoa, jolloin kaikki tuntuisi mukavalta.

Yleensä olen itsekkin yksi näistä syysmasentujista. Kuitenkin tänä vuonna tuntuu jotenkin erilaiselta.
Tietenkin pimeys, kylmyys ja tuleva talvi pännii jonkin verran, mutta olen tänä syksynä tajunnut myös jotain, mistä osaan varmasti olla iloinen ja kiitollinen koko talven ajan ja josta voin ammentaa "aurinkoista" energiaa tummeneviin päiviin.
Nimittäin elämäni ihmiset.


Olen aina valittanut sitä, kuinka minulla on vähän kavereita ja muutenkin ihmisiä, joiden kanssa tunnen olevani täysin hyväksytty omana itsenäni. Olen haikaillut suurien kaveriporukoiden perään ja toivonut suurta joukkoa ihmisiä ympärilleni. Olen kuitenkin sulkenut silmäni siltä, että todellisuudessa tälläisiä ihmisiä ei tarvitse suurta joukkoa, vaan riittää ne muutaman valitut, jotka täyttävät tämän tarpeen.

Olen siis vihdoin ymmärtänyt tämän. Olen tajunnut sen, kuinka onnekas todellisuudessa olenkaan. Minulla on elämässäni tosiasiassa juuri oikea määrä sellaisia ihmisiä, jotka pitävät minusta juuri sellaisena kuin olen ja joiden seurassa en ole vain se pieni Ronja, vaan tasavertainen ja varteenotettava yksilö. On sellaisia ihmisiä, joille oikeasti voi puhua elämästäni pelkäämättä sitä, että joku ajattelee minun olevan omituinen (toki varmasti niin moni ajatteleekin, ei se haittaa, todellisuudessa olen omituinen :D).

Tähän ryhmään kuuluu perhe, ystävät sekä työkaverit. Perhe on minulle todella suuressa arvossa, vaikka en ehdikkään kovasti kotona aikaa viettämään. Aina en tietenkään ole toimeen tullut perheen kanssa, teini-iässä varsinkin oli havaittavissa pientä kapinointia. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö olisi aina perheestäni pitänyt. Meillä on hyvät välit kotona kaikkien kanssa, mistä voin olla todella kiitollinen, sillä näin ei välttämättä kaikilla ole.

Ystävät taas ovat aina olleet minulle se tärkein asia. Ystävien kanssa vietän kaiken aikani ja heidän seurassaan mielelläni olen.Ystäville voin jakaa kaiken ja olla täysin oma itseni. En voisi siis kuvitella elämää ilman ystäviä. Kelle silloin kertoisin hulluja juttuja? Kenen kanssa viettäisin kaiken ylijäävän aikani? Keiden kanssa voisin olla tyhmä, hullu, oma itseni? Minulla on ihanasti ystäviä monenlaisia!! ♥

Viimeisenä mutta ei vähäisempänä on työkaverit. Minulle on siunaantunut ehkä maailman parhaat työkaverit. Olen sellaisessa mukavassa asemassa, että saan tehdä töitä ystävieni kanssa. Ja vaikka en aivan ystävieni kanssa työskentelisikään, on työkaverit silti parhaita. En voisi kuvitellakaan olevani onnekkaampi. 
Työssäni kosmetologina olen yrittäjänä ystävieni kanssa ja meidän työpaikan henki on kuin olisimme yhtä suurta perhettä. Rakastan näitä ihmisiä yli kaiken! Tästä talosta löytyy niin monia mahtavia ihmisiä, että en osaa edes sanoiksi kuvailla. Täällä voin heittää sellaista vitsiä, mitä en muualla uskaltaisi, voin puhua syvällisiä ja kaikki varmasti ymmärtävät ja ovat kiinnostuneita sekä voin olla myös täysin oma itseni ja minun ei tarvitse pelätä että joku ei pitäisi minusta sellaisena kuin olen. Olen myös iloinen, etä täällä työkavereita on monen eri ikäisiä. Saa siis vaihtelua siihen, mistä puhutaan. On kuin monta eri porukkaa, joihin kuulua. 
Toisessa työssäni taas työkaverini ovat todella mukavia, rentoja ja vaikka olenkin siellä vasta vähän aikaa ollut, tunnen jo kuuluvani porukkaan hyvin, mikä on minulle todella tärkeää. 

Kuten yläpuolelta voitte lukea, olen mielestäni todella onnekas. Kirjoitan perheestäni, ystävistäni ja työkavereista lämmöllä, koska välitän heistä kaikista. Niin se vain on ja varmasti tulee aina olemaan.

Nyt pieni kysymys teille: 
mikä antaa teille voimaa syksyyn? Onko se ihmiset, kuten minulla, vai ihan joku muu?

maanantai 15. syyskuuta 2014

3 Lauantain kuulumisia & asua



Hei kaikille ja mukavaa syksyistä viikon alkua! 

Kuten tekstin otsikosta näkyy, on tulossa hieman kuulumisia launtailta! Lauantaina oli siis rakkaan ystäväni syntymäpäivät, joita oltiin viettämässä isolla porukalla. Iltaan kuului ruokaa, hyvää seuraa, Singstaria (josta muuten on tulossa erillinen postaus aivan videomateriaalin kera), hieman alkomahoolia, Gigglin Marlin sekä rakkaita kavereita. Eli onnistuneet synttärit oli siis, onnea vielä Katrille kahdenkymmenen rajapyykin saavuttamisesta! 

Paljon kuvia en tajunnut illan aikana ottaa, jostain syystä puhelin oli vain piilossa ja oli muuta tekemistä. Kuitenkin ennen kuin lähdin kohti Jyväskylää ja juhlapaikkaa, otin hieman asukuvia. Asuni oli suhteellisen yksinkertainen sekä mukava. Idenana oli hyödyntää kerrospukeutumista ja pieniä yksityiskohtia, sillä samalla asulla hoidin kauppa- sekä työasioita ja sekä pienellä muokkauksella lähdin baariin tanssahtelemaan. Tässä siis hieman kuvamateriaalia asusta (sekä myös yksi kuva juhlalookista minkä naamaani loihdin); 





























Tässä olisi siis "ensimmäinen" asu. Kuten näätte, siinä on jo hieman syksyistä ilmettä. Päätin laittaa "bileasuni" alle ja sen päälle suuren villatakin sekä syksyisen huivin. Lisää mukavuutta toi pitkävartiset ruskeat saappaat. 

Toppi: Primark
Pitkähihainen jakku: Seppälä
Neuletakki: Gina Tricot
Farkut: Forever 21
Saappaat: Vagabond
Huivi: Merkistä ei tietoa, sain huivin mummoltani ♥




























Tässä olisi siis "bileasu". Kuten näätte, asun luonne muuttui hetkessä kun päällimäiset kerrokset lähti pois sekä kengät vaihtui. Tosiaan tässä asussa ei ole muuta erillaista, kuin kengät, jotka halusin vaihtaa näihin mukaviin korkosaappaisiin.

Kengät: H&M

Tässä olisi siis lauantain bileasut! Tykkään siis pukeutua rennosti ja suhteellisen tyylikkäästi. Kuvailisin tyyliäni klassiseksi! 

Valitan, että tämä postaus jäi suhteellisen tyngäksi. Kuten kerroin, ei lauantaina tullut kamalasti kuvailtua, mutta voin kertoa että hauskaa oli! :) 

♥:llä Ronja

tiistai 9. syyskuuta 2014

2 Tyttö ruudun takana

Hei jälleen! 

Tämän postauksen aihe kuulostaa jotenkin harvinaisen narsistiselta ja itsekkäältä. Tämä postaus siis käsittelee minua. 

Itsensä esittelemisestä tulee minulle aina mieleen lapsuusajat, kun kaikki täyttivät ystäväkirjoja. Itse rakastin niiden täyttämistä yli kaiken: sai kertoa harrastuksensa, lempivärinsä ja unelma-ammattinsa. Omia kirjoituksia oli aina mukava lukea myös taaksepäin, siinä huomasi hyvin kuinka paljon on muuttunut esimerkiksi vuodessa. Myös kavereiden kirjoituksia oli mukava lukea, siinä oppii tuntemaan kaveritkin paremmin. 

Tällä kertaa en kuitenkaan lähde "ystäväkirja" linjalle, vaan esittelen hieman itseäni ja elämääni teille rennosti ja mukavasti, kuin lukisitte minun elämäkertaani. En tarkoita että vuodatan tähän koko elämäni ja yksityiskohdat tarkasti, mutta saatte edes hieman raapaisua pinnasta. Eli jos olette valmiina, tästä se alkaa. Minä. 




Olen siis Ronja, tällä hetkellä 19-vuotias kaupunkilaistunut maalaistyttö. Synnyin lokakuun 17. päivä, vuonna 1994 Jyväskylässä. Syntymääni liittyi monia pieniä ja suuria komplikaatioita, mutta tunnen että ne ovat sen verran yksityisiä asioita, etten lähde avaamaan niitä tässä tarkemmin. Sanon vain sen, että hengissä ollaan! Olen vanhempieni ensimmäinen lapsi ja elämän varrella minulle on syntynyt myös kaksi pikkusisarusta. 

Jo pienenä olin kiinnostunut musiikista ja näemmä myös kauneudesta. Lapsena lauleskelin ja tanssin kameran edessä ja halusin pitää sukulaisilleni ja vanhempien ystäville esityksiä ja olla esillä. En siis ole koskaan ollut kovin ujo, hiljainen tai syrjäänvetäytyvä. Myös kauneus kiinnosti jo pienenä. Rakas mummoni on työskennellyt kauneuden parissa aina ja sitä kautta sain jo kosketuksen kosmetiikkaan pienenä. Ehkä se vaikuttaa siihen, että päädyin itsekkin alalle. 

Ala-asteella ja yläasteella en ollut kovin kiinnostunut koulusta. Opiskelin kyllä, mutta en nauttinut siitä pätkääkään. Minulla ei ollut paljon kavereita, mutta en silti koe että olisin ollut syrjäytynyt tai yksinäinen. Tottakai näitäkin aikoja oli, mutta niistä ehkä lisää myöhemmin. Voi toki vaikuttaa että lapsuuteeni ja nuoruuteni asun pienellä paikkakunnalla lähellä Jyväskylää (asun siellä toki vieläkin) ja koska lapsia ja nuoria ei ollut paljon, oli vaikea päästä porukoihin mukaan. 
Ala- ja yläasteen aikana olin hyvin harrastavainen nuori. Olen harrastanut elämäni aikana kuvataidetta, tanssia, ratsastusta sekä musiikkia. Musiikki on aina ollut minulle lähinnä sydäntä ja tästä syystä soitin pianoa yli 10 vuotta sekä olen aina laulanut niin tunneilla kuin omaksi iloksi. Kuuluin myös ylä-asteella koulumme bändiin, jota kautta pääsin esiintymään ja tekemään mitä rakastan, eli laulaa.

Yläasteen jälkeen tietenkin koitti jatko-opiskelut. Tiesin aina, etten halua lukioon, en vain ole teoreettinen ihminen. Olisin varmasti lukiossa pärjännyt, mutta se ei ole minusta hyvä syy mennä lukioon. Niin siis hain ammattikouluun yläasteen jälkeen, tarkemmin ottaen opiskelemaan kosmetologiksi. Pääsinkin opiskelemaan haluamaani kouluun ja aloitin kosmetologiksi opiskelemisen Jyväskylässä syksyllä 2010. Pidin koulusta heti. Meillä oli todella hyvä luokka ja ryhmähenki. Tunsin heti kuuluvani joukkoon ja tutustuinkin ihmisiin, joista on tullut rakkaita ystäviäni sekä työkumppaneitani. Opiskelun aikana olin aktiivinen ja rakastin opiskelua. Olin mukana Nuori Yrittäjyys - projektissa eli pyöritin kaksi vuotta omaa "yritystä". Se opetti minulle paljon itsenäisyyttä ja tarkkuutta, vaikka ne olekkaan niin kiinnostunut yrittäjyydestä. Kuitenkin se on tarpeeksi lähellä sydäntä että olen jaksanut sitä tehdä tähän päivään saakka. Kouluaikana aloin myös viettää kavereiden kanssa enemmän aikaa. Pidettiin illanistujaisia, käytiin baareissa ja vain hengattiin. Tämä oli minulle suhteellisen uutta, mutta olen todella iloinen tästä muutoksesta. Ystävät ovat minulle kuin perhe, joille voin olla täysin oma itseni.





Tällä hetkellä olen siis vuosi sitten (eli keväällä 2013) valmistunut kosmetologi ja työskentelen kahdessa paikassa, joita kumpaakin rakastan. Toinen työpaikkani on edelleen oma yritykseni, Kauneuspalvelu Rosalea, jossa teen kosmetologin töitä. Kuulumme eräänlaiseen osuuskuntaan, jota kautta pyöritämme yritystä Jyväskylässä. Toisessa työssäni olen verkkoavustaja, eli chattailen ja palvelen asiakkaita (ehkä hieman rento työnkuvaus). Asun edelleen vanhempieni luona, mutta aktiivisesti etsin omaa asuntoa. Vietän aikaani kavereitteni kanssa, harrastan edelleen musiikkia, käyn välillä kuntosalilla ja teen paljon töitä. Pelaan paljon tietokonepelejä, katson TV-sarjoja sekä elokuvia. Sekä tottakai kirjoitan.

Mitä muuta osaisin kertoa itsestäni? Olen tunteellinen, nauravainen, rakastava, vastuullinen, äänekäs, sosiaalinen, välillä masenteleva, helposti ärsyyntyvä ja kaikkea muuta siltä väliltä. 

------------------------------

Siinä. Toivottavasti nyt tunnette, että tiedätte jotakin minusta. Toki kaikkea en voi mahduttaa yhteen tekstiin, mutta enköhän tule teille tutuksi tässä blogitaipaleen aikana kuitenkin. Lisää informaatiota varmasti sataa tässä tekstien myötä ja niin sen pitää ollakkin. Kiitos jos pääsitte tämän tarinan loppuun. 

Nyt on teidän vuoronne! Kertokaa jokin hauska/epäoleellinen/oleellinen/mukava yksityskohta itsestänne!

♥:llä Ronja

Kuvat (c) Hanna, jonka portfoliota varten toimin mallina.



maanantai 8. syyskuuta 2014

1 Uusi alku



Hei kaikille ja mukavaa alkanutta syksyä!

Syksy on ollut aina minulle uusien alkujen aikaa. Monille meistä varmasti tulee mieleen asioita, jotka syksyssä ovat uutta ja hienoa. Syksyisin opiskelijat esimerkiksi palaavat tai aloittavat koulunkäynnin, työssä käyvät meistä ovat todennäköisesti pitäneet lomansa sekä myös harrastukset alkavat jälleen palailla kesätauoiltansa.

Syksy on myös muunlaisten muutosten aikaa. Voi uudistaa vaatekaappiaan hyvällä omallatunnolla: kesävaatteet voi laittaa säilöön ja ostella uusia villapaitoja, saapikkaita, kaulahuiveja ja niin edelleen. Myös kosmetiikkavarastoja voi uudistaa: kesän kevyet kasvotuotteet sekä kirkkaat ja hempeät värit voi pikkuhiljaa alkaa vaihtaa tummempiin. Sisustuksessa värimaailman voi myös muuttaa näistä hempeistä ja kirkkaista kesän vihreäistä ja keltaisista syksyn punaisiin, violetteihin sekä sinisiin.  



Kaikilla meillä on siis omat muutoksemme, mitä tulee vuodenajan vaihtumiseen. Tänä vuonna näiden perinteisten muutosten lisäksi minä teen erään suuren muutoksen: aloitan jälleen bloggaamisen.

Olen aikaisemminkin monta kertaa aloittanut kirjoittamaan, lopettanut, aloittanut uudelleen selityksenäni monta lausetta vain tekosyitä siitä miksi en ole kirjoittanut, mutta tällä kertaa se on erilaista. En aio "jatkaa" vanhasta, vaan aloitan aivan uudelleen, uudella innolla ja motivaatiolla.

Kirjoittaminen on aina ollut minulle tapa ilmaista itseäni, joten blogin kirjoittaminen niistä aiheista, mitkä oikeasti kiinnostavat, tuntuu jotenkin terapeuttiselta. Voitte siis odottaa tekstiä kaikesta maan ja taivaan väliltä. En halua rajoittaa itseäni yhteen kategoriaan. Olisihan sen tietenkin järkevintä, mutta jos kirjoitan tätä jollekkin, haluan myös kirjoittaa itselleni. Ja minun päässäni ei ole kategorioita, vaan asioita ja ajatuksia vilisee vapaasti. Sen haluan myös tuoda tänne koneen ruudulle. Olen aivan hulluna kauneuteen ja muotiin, mutta haluan kirjoittaa myös päivän polttavista aiheista, siitä mitä puuhailen päivittäin, töistäni, musiikista, elokuvista, peleistä ja muusta kaikesta enemmän ja vähemmän tärkeästä!

Tämä siis olkoon lyhyt ja ytimekäs esittely blogistani. Seuraavaksi postaukseksi olin suunitellut pientä elämänkertaa minusta itsestäni, vaikka elämäni ei olekkaan kovin kummoisen sykähdyttävä. Myös muita jo suuniteltuja postauksia on tulossa, kuten hieman kuulumisia sekä varmasti myös peliasiaa!

Eli te rakkaat, jos kiinnostuitte, olisin kiitollinen jos kiikkuisitte mukana tässä uudessa projektissani :)


Vielä pieni kysymys teille: mitä te odotatte syksyssä eniten?

♥:llä Ronja